Pallontallaajat.net
Valikko

Vapaaehtoistyö Costa Ricassa

Hei ja hyvää tiistaita!

Eipä meistä kukaan ole välttynyt coronavirus uutisoinnista, sen aiheuttamasta pelosta ja maiden suurista päätöksistä, kuten rajojen sulkemisesta. Kyllä se on tännekin Costa Rican mettään myös iskenyt rytinällä. Maanrajat ovat kiinni sekä ilmeisesti nyt uusimpien tietojen mukaan myös kaupat sulkeutuvat nyt määrittelemättömäksi ajaksi. Toisaalta ihmiset eivät ole mitenkään järin paniikissa, vaan elävät elämäänsä niinkuin ennenkin. Tartuntoja täällä ei ole vielä kuin 40 tai heillä on varmasti samat metoonit käynnissä kuin Suomessa, että kaikkia ei tarvitse testata. Suomi on sulkemassa rajojaan sekä kaikki matkailijoita toivotaan palaavan kotimaahansa. Meille se ei nyt ole ihan niin päivän selvää. Olemme omatoimimatkalla, emme pakettimatkalla vaikkakin blogin nimi hieman saattaa hämätä. HAH! Meillä ei ole paluu lippuja ostettuna Suomeen sekä pankkitili huutaa 0.95 euroa rahaa, eli apua ei pankkikortista ole. Onneksi toisaalta tämä on vain kehotus, ei käsky. Eikä onneksi ketään kannusteta ottamaan riskejä ja etsimään vaihtoehtoisia lentoja Suomeen, sillä tilanteet muuttuvat kokoajan ja maat laittavat rajojaan kiinni toinen toisensa jälkeen . Olemme kuitenkin turvassa täällä ryteikössä, katto pään päällä sekä ruokaa on haettu kaupasta valmiiksi tulevaa varten. Myös metsä tarjoaa meille hyvin ruokaa selviytyäksemme pahimman yli. Tämäpä on taas omanlainen kokemus. Pensseli heilumaan ja riisit keittymään, kyllä me tästä selvitään.

Tosiaan olemme nyt olleet Costa Ricassa melkein 2 viikkoa, jotka olemme viettäneet Sarapiquissa, keskellä Costa Rican valtiota. Tulimme tänne paikalliseen perheeseen vapaaehtoistöihin. Heti varmaan mieleen juolahtaa kysymys mistä oikeen tämmönen paikka löydettiin ja miksi tähän ryhdyttiin. No aloitetaan siitä kysymyksestä, että miksi. Olen nyt kahden viimeisen vuoden aikana hieman karaistunut ja oppinut ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Ehkä kaikki elämältä annettava ei ole Turussa, Kakolanmäellä uudessa hienosto alueella. Samat bussireitit töihin ja samat korttelit. Toki siis en sano, että sekään pahasta on mutta ei toistaiseksi pelkästään mun elämäni tarkoitus. Haluan rikkoa omia rajojani ja tehdä asioita mitä en toisaalta koskaan kuvitellut. Kaikki alkoi kun muutin Lappiin joulukuussa 2018 työharjoitteluun poron hoitajaksi. Se oli siihen asti ihan crazyin asia mitä oon tehnyt ja ehkä myös on sitä edelleen. Hurjan erilaista ja täten hatun noston arvoinen suoritus. Ei meillä etelässä ole poroja enkä minä niistä mitään tiennyt, kerran nähnyt aikaisemmin autauksissa sekä kuvissa. Siellä minä pönötin 10 asteen pakkasessa porojen kanssa painien. Minä pikku tyttö. Huhu! Elämäni opettavaisimmat 2.5kk. Joten tätä hulluttelu on hyvä jatkaa ja pitää yllä.

Löysimme tämän paikan sellaisen sovelluksen kautta kuin worldpacker (toinen samanlainen sovellus on myös sekä yleisempi, workaway). Meille tärkeintä oli, että ansaitsemme työllä ruoan ja nukkumapaikan, ei rahaa eikä mitään muita ihmeellisiä mukavuuksia. Vaan sen, että voimme illalla johonkin päämme kallistaa sekä saamme murua rinnan alle. Meitä ei innostanut myöskään työskennellä hostelleissa missä tehtävänäsi on ainoastaan myydä kaljaa ja pitää jotakin juomapelejä örveltäville kanssa matkailijoille. Kuunnella samaa soittolistaa päivästä toiseen ja kantaa kaljaa uima-altaalla makaaville nautiskelijoille. Rauhaa ja omaa oloa ollaan tänne tultu hakemaan ja se oli tärkeä paikan haussa. Meille pisti silmään tämä kyseinen paikka siksi, sillä pääsimme auttamaan paikallisen perheen asunnon rakentamisessa, eläinten ja puutarhan hoidossa. Sekä suurena plussana oli, että 3 ateriaa päivässä. Täysi lottovoitto! Eläimiä täällä pihalla pyörii useita kanoja ja sorsia. Ylempänä pihaa on kolme vuohea joista yksi on tiinenä. Saamme nähdä pikku vuohen syntymisen lähiaikoina, miten ihanaa! Sekä myös sikoja ja lehmiä. Ja perkeleesti hyttysiä ja muita lenteleviä pistäviä ötököitä.

Olemme olleet siis täällä kohta kaksi viikkoa  ja olemme tämän pandemian vuoksi täällä hieman pidempään. Tarkkaa aikaa ei olla määritelty kauanko täällä joudumme/saamme olla, mutta niin kauan kun maan sisäisesti mikään ei toimi. Töitä täällä riittää ja perhe on todella avulias ja kehottivat meitä pysymään täällä niin kauan kun meidän tarvitsee. Heillä ei ole kiire häätää meitä pois sekä uusia asioita tänne ollaan rakentamassa kokoajan, eli hiki virtaa ja vettä kurkusta alas.

Voin hieman avata kyseistä sovellusta, mitä käyttämällä onnistuimme saamaan oma vapaaehtois työpaikkamme. Wordpackers sovellus toimii niin, että sinun on kirjauduttava sinne ensiksi sisään. Muistaakseni molemmissa sovelluksissa on sama käytäntö sekä ne maksavat vuodessa noin 50e, mikä tosin ei ole yhtään pahan hintanen. Maksu hoidetaan sisäänkirjautumisen yhteydessä jonka jälkeen ei tarvitse vuoteen miettiä mitään erillisiä kuukausimaksuja. Sisäänkirjautumisen jälkeen pystyt etsimään maakohtaisesti ilmoituksia, kuka hakee töihin, minne ja millainen pesi on tarjolla. Töitä löytyy niin englanninkielen opettamista, puutarhatöitä, hotelli siivousta, kilpikonnien pelastamista, koulujen rakentamisest ja jne, laidasta laitaan Kuvauksessa lukee myös mitä työ sisältää, kuinka monta tuntia viikossa sekä vapaapäivät. Vaaditaanko paikallista kielitaitoa tai jotakin muuta erityistä osaamista. Kauanko minimissään ihmisiä haetaan töihin, usein kuitenkin viikosta kuukausiksi. Sekä myös tarjoavatko asumisen sekä ruoan heidän toimestaan. Kun löydät itsellesi sopivan työpaikan, valitset päivämäärät (tulo ja lähtö) sekä pistät viestiä perään. Mitä aikasemmin sen parempi ehdottomasti!

Itse olen todella tyytyväinen tähän kokemukseen! On pitänyt oppia nukkumaan kämpässä joissa ei ole ikkunoita eikä kaikkia ovia, eli mikä ja kuka tahansa voi ja pääsee sisään taloon 😀 Aluksi tämä ajatus hirvitti, mutta ei enää. Ihan sama kuhan on sänky ja peitto mihin kietoutua. Olen onnellinen!

Avaan vähän seuraavassa kirjoituksessa paremmin meidän niin sanottua työviikkoa ja mitä kaikkea me ollaan saatu täällä kokea. Kuulemisiin siihen saakka 🙂

Hassutellen Tanja

 

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus